Historian havinaa

Kun HGK:n sihteeri Valkoisessa talossa poikkesi.

Elettiin alkuvuotta 1958 kun vuotta aikaisemmin perustettuun Suomen Golfliittoon tuli isoilta lajimme päattajilta (R&A ja USGA) kirje jossa kerrottiin tarkoituksesta perustaa viela samana vuonna uusi kilpailu, Amatöörien MM-kisat. Kirjeestä ilmeni, että hankkeen kummiksi oli
päätetty kutsua USA:n istuva presidentti, Il Maailmansodan voittajakenraali ja itsekin yli-innokas golfari, Dwight "Ike" Eisenhower.

Myös audienssista oli jo sovittu ja Valkoiseen Taloon kutsuttiin mukaan edustaja kaikista golfmaista, Suomi mukaan lukien. Vuoden vanhalla Suomen Golfliitolla ei tietenkään ollut varoja lähetta ketään rapakon taakse eli hieno reissu näytti raukeavan siihen heti kättelyssa, mutta sitten HGK:n sihteeri Per Hakan Zilliacus (1902 - 1965) oli saanut kuulla asiasta ja ilmoitti, että hän voi lähteä matkaan ja tietenkin omalla kustannuksella.

PH matkusti sitten Amerikkaan jossa sovittiin uudesta kilpailusta jota pelattaisiin 4-mies-joukkuein lyöntipelinä joka toinen vuosi. Nimivalinta kilpailulle oli helppo: Eisenhower Trophy. Maailma jaettiin kolmeen eri lohkoon ja ensimmäinen kisa käytiin luonnollisesti lajin ns. pyhälla maalla, St Andrewsin vanhalla kentalla viela samana syksynä.

Ehkä tässä yhteydess on syytä kertoa nykyjasenille melko
tuntemattomasta P.H Zilliacuksesta, joka käytti meill myös titteliä:
Intendentti. Hänen työnsä koostui lähinnä asioista joita tanä päivanä
hoitavat seurojen toiminnanjohtajat. Talin ulkopuolella hän omisti isoja
kattohuopatehtaita ja käytti firmansa ostamaa tittellä: kauppaneuvos.
Hän tuli mukaan samoihin aikoihin kun kun HGK perustettiin (1932) ja hoiti samoja hommia aina 1960 -luvulle saakka. Jäseniä oli tolloin muutamia satoja joten omiin kattohuopa-bisneksiin jäi varmasti alkaa.

Pelaajana han oli niin hyvä, että voitti kaikkien aikojen ensimmäisen miesten klubimestaruuden vuonna 1933. Zilliacuksen merkittävin teko kuitenkin oli ehkä se, että hän vuonna 1933 palkkasi
kenttämestariksi Kanadassa monta vuotta asuneen paluumuuttajan Lauri Arkkolan (1904 - 1983). Rekrytoinnista tuli helppo juttu kun selvisi, että Arkkola oli ollut visi vuotta töissä golfkentallä nimeltä Sault Ste Marie. Hänen ensimmäisiä tehtäviän Talin kentällä olivat jo edelliskesänä (1932) rakennettujen ja kukkapenkkejä muistuttaneiden greenien uusiminen.
Vielä tänäkin päivänä pelaamme pääosin Arkkolan vuodeksi 1968 reitittamää kenttää. Vime vuosien remontit on tehty lähinnä greenialueille ja bunkkereille. Mielestäni kentän reititys on niin tärkea
kenttäsuunnittelun osa-alue, että pidän edelleen kenttämme pääsuunnittelijana Lauri Arkkolaa, joka oli vastuussa kentan selkärangasta eli sen reitityksestä.